Pages

lauantai 23. huhtikuuta 2016

fate is bleeding through my resilient soul

















Moikka!
Ensiksi haluaisin kertoa ilmoitusasiaa liitttyen nukkekatraaseeni; myin Veronikan ja Lyreten. Ne kaksi ovat aina olleet minulle ne ongelmanuket, jotka alunperin olivat vain heräteostoksia. Hahmoille ei kuitenkaan käy mitään, ostan kummallekin uuden nuken kun rahaa saan!
Tällä kertaa vuorossa olisi jälleen kuvatarinaa. Itse en ole yhtään tyytyväinen, mutta päätin kuitenkin postata tämän, sillä olen varma että muuten olisin kuvannut tämän osan monta kymmentä kertaa enkä ikinä postannut pfft. No, nauttikaa kuitenkin jos voitte, enempää en selostusta keksi tähän alkuun!

Kt: Langennut

"puhe"
ajattelu
*tekeminen*


Melankolia: *Laahustaa väsyneenä eteenpäin*




Melankolia: *Saapuu pieneen leiriinsä* "Vihdoinkin!"




Melankolia: *Lysähtää väsyneenä viltille*




Melankolia: "Helvetti... se magia ei todellakaan ollut lähtöisin siitä tytöstä. Päätäni särkee vieläkin."




Melankolia: "Kaipaan todellakin unta, kellokin on jo paljon."




Melankolia: *Ottaa mukavan asennon viltillä ja sulkee silmänsä*




*Parin tunnin kuluttua*




???: *Ilmestyy tyhjästä valkoisen valon keskeltä*




Eoforhild: *Henkäisee ja astuu pois haihtuvasta valosta*




Eoforhild: *Hengästynyt* Se vei paljon enemmän voimia kuin viime kerroilla, minun ei pitäisi aikamatkata aivan näin usein...




Eoforhild: Mutta en voi lopettaa Melankoliasta huolehtimista. Se on vähintä mitä voin tehdä, sen jälkeen kun aiheutin hänelle niin paljon tuskaa. Vieläpä sen takia, että olin... ei, vaan että olen pelkuri.




Eoforhild: *Siirtää katseensa Melankoliaan* Yöt ovat kylmiä, hänen ei kannattaisi nukkua ulkosalla. *huokaisee* No jaa, eihän hänellä tälläisessä tehtävässä ole muita vaihtoehtoja. Toivottavasti kukaan Maan asukas ei vain löydä häntä joku yö, taikaesineitä on vaarallisen näkösällä.




Eoforhild: *Kyykistyy ja ottaa viltin reunasta kiinni*




Eoforhild: Tämä saa nyt käydä peiton korvikkeesta, muuten Melankolia voi vilustua pahastikin. 




Eoforhild: *Vetää viltin Melankolian ylle* Toivottavasti tuosta on apua.




Eoforhild: Työni tältä yöltä on tehty. *katoaa valkeaan valoon*



Aamun valjetesssa...




Narcissa: "Voi perse sentään, heräisit jo unikeko!" *potkaisee Melankoliaa*




Melankolia: "AI HELVETIN PERS---!!"








Melankolia: *Vihaisena* "Oliko sinun aivan pakko herättää minut tuolla tavoin?!"




Narcissa: "Ai väitätkö sinä, etten yrittänyt hieman hellävaraisempia keinoja? Suorastaan kiljuin korvasi juuressa, mutta sinä se vain jatkoit tuhisemista."




Melankolia: *Ottaa kahvikuppinsa* "Tch, niin varmaan." Äsyttävä nainen.




Melankolia: "No, antaa olla tällä kertaa. Jos et olisi arvostettu vanha maagi olisin jo ampunut sinua, mutta enempää ongelmia en juuri nyt tarvitse kun olen jo valmiiksikin varoitusajalla." *hörppää kahvia* "Mutta, mikäs sinut saa minun luokseni, Narcissa Clamor?" Miten ihmeessä tuo kakara voi olla monta sataa vuotta vanha?




Narcissa: *laskee tyhjäksi juodun kahvimukinsa viltille* "Hmh, niin, pääsi on varmasti täyttynyt kysymyksillä."


Narcissa: "En todellakaan tullut vain rupattelemaan niitä näitä ja juomaan kahvia, kuten varmaan jo arvasitkin. Syy miksi olen täällä..."




Narcissa: "...on se, että Maasta on paikannettu kolme vuotta sitten Vankiloista karannut langennut kerubi.




Melankolia: *Järkyttyneenä tiputtaa vahingossa kahvikuppinsa* "...Mitä?"




Melankolia: "Älä vain sano, että olet tosissasi."




Narcissa: "Valitettavasti olen jokaista hiussortuvaani myöten tosissani."




Narcissa: "Ja uskon, että hän on meitä lähempänä kuin voisimme kuvitellakaan."



x  x  x  x  x 


Toivottavasti tarina oli siedettävä! Ja ei, en ole hankkinut uutta nukkea; Narcissa on entinen Saga, jonka nimen vaidoin Narcissaksi. Hän on myös saanut uuden, Silveryn tekemän faceupin!
Nähdään ensi postauksessa!

-Arizun

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

i fought the fight now only dark remains




Moi!
Tällä kertaa olen täällä kuvatarinan toisen osan kanssa! Kuvia ei ole paljon, mutta olen huomannut että ainakin tällä hetkellä itselleni mieluisin tapa kuvata kuvatarinoita on lyhyemmät osat, joita luultavasti ilmestyy enemmän kuin ilmestyisi jos jokainen osa olisi erityisen pitkä. Tällä tavalla en ota tarinoista hirveästi stressiä.
Sen pidemmittä puheitta, päästänkin teidät itse tarinan pariin!


Kt: Lemmikki

"puhe"
ajattelu
*tekeminen*



Salome: *juoksee hengästyneenä, välillä hieman oksiin kompastellen*




Melankolia: *juoksee Salomen perässä, sulavasti metsässä liikkuen eikä lainkaan hengästyneenä*




Melankolia: *naurahtaa virnistäen* "Et sinä pääse karkuun, säälittävä ihminen!" Vai voiko sinua enää edes ihmiseksi kutsua, kun sisälläsi pesii sellainen iljettävä otus?




Salome: *kompastuu isoon oksaan*




Salome: *lyyhistyy maahan hengästyneenä puuskuttaen* Auta minua, ole kiltti, auta minua...




Melankolia: *hiljentää juoksunsa kävelyksi ja kävelee Salomen eteen* "Hah, mitäs minä sanoin~ !"




Melankolia: *osoittaa aseellaan Salomea* "Kiitollinenhan sinun pitäisi tästä olla, etkö muka kärsi ollenkaan kun sisälläsi pesii surun ja vihan ruumiillistuma?"




Salome: *tärisee ja nostaa kätensä pelokkaana kasvoilleen* "Älä... älä ammu minua. Älä."




 Melankolia: "Turha toivo, minun työtäni on tappaa... sinunlaisesi."




Melankolia: *vie sormensa liipaisimelle*




Salome: *kirkuu* "Minä sanoin että älä ammu!!" *yhtäkkiä Salomen eteen ilmestyy suojaava magiakilpi*




Melankolia: *huutaa kivusta joutuessaan magian kohteeksi ja horjahtaa*




Melankolia: *lysähtää maahan pyörtyneenä*




Salome: *siirtää kätensä kasvoiltaan* ..Mitä? Mitä äsken oikein tapahtui?




Salome: *katse kiinnittyy ilmassa leijailevaan sulkaan*




Salome: ...Sulkia?




???: Psh, noista metsästäjistä on vain pelkkää harmia. Tässähän oikein rasittuu...




???: ...Sillä pitäähän minun tietenkin huolehtia siitä, ettei lemmikkieni pesille tapahdu mitään.



 x x x 


Ai että kuka tämä mysteerinen blondi on?
Uusi nukkeni tietysti!

Krhm, joo, hankin vasta kaksi nukkea. Mutta Kirsche on aina ollut unelmanukkeni, joten heti kun näin tuon hyvään hintaan myynnissä, oli pakko tarttua tilaisuuteen!
Neiti kantaa nimeä Benedicta Evangelina Sirius, ja lisää hänestä saatte tietää tarinan edetessä!












Ensi kertaan!
-Arizun